Huolto ja vähän valmennustakin hädässä osa 2.

Maanantai 7.12.2009 klo 23:17 - Ninnu ja Hanski

Leijonaluola on täynnä pulmapelejä. Edellisessä kirjoituksessa haettiin apuja Ison Hoon ratkaisuun, jossa seitsemästä puupalasesta siis pitää rakentaa H-kirjain. Turha toivo sanoo pelin paketti. Ongelma sai pelaajat potemaan turhautumista sekä haittasi unensaantia. Tilanne kuitenkin selvisi. Uxo tilasi vastauksen netistä, ilmaiseksi suoraan sähköpostiin. Nyt Iso Hoo ei enää haittaa pelaajien unen saantia mutta ratkaisukaan ei tuonut mukanaan muuta kuin tyhjän olon. ”Näinkö helppo se olikin?”

Herää kysymys voisiko muihinkin pulmatilanteisiin vain tilata ratkaisun netistä? KVG, tiedetään. Wikipedia, tiedetään. Mutta entä pelilliset ongelmat? Voisipa netistä tilata ratkaisun maalinteko-ongelmaan. Ei niin, ettäkö se olisi ollut varsinainen ongelma voitetussa Tanska-pelissä, mutta olisipa 60 tilastoidusta vedosta voinut mennä maaliin hieman enemmän kuin kuusi.

Tai jos netistä olisi voinut tilata ratkaisun yölliseen ovi-lukko-tilanteeseen. Pulmapelejä ratkoessa meinaa ajantaju kadota. Hieman yli puolenyön, jolloin ilmeisesti hotellin ja konferenssitilan väliset ovet lukitaan (ihan kun Tuhkimossa) heräsivät Pasasen Kati ja hieroja Hanski pelien hurmoksesta. Vain huomatakseen siis, että ovet hotellin puolelle olivat lukittuina. Ei taas. Onneksi tällä kertaa lähettyvillä oli vessa. Ja keittiö sekä ruokaa. Välittömästä hengenvaarasta ei ollut kyse. Pieni ahdistus kuitenkin nousi pintaan kun avunhuutoihin ei vastattu. Keittiössä ei ollut ketään. Ainoastaan automaattiovia, jotka keskellä pimeää avautuessaan tuntuivat jokseenkin aavemaisilta. Keittiöstä nousi portaat yläkertaan, toiset laskivat alakerran kellariin, josta löytyi labyrintin omaisia käytäviä. Tunnelma oli lähinnä elokuvaa Hohto. Löytyykö hotellista edes valvontakameroita? Ehkä. Ja jos löytyy, henkilökunta todennäköisesti nauroi katketakseen parivaljakon päättömälle vaellukselle suljetuilla käytävillä.

Kun Kati roikkui Crocseissaan puoliksi parvekkeen laidan ulkopuolella, sai Hanski puhuttua hänet pois tästä kamikaze-yrityksestä ja he päätyivät lopulta takaisin Leijonaluolaan. Hanskin pedatessa petiä hierontatyynyistä ja –pyyhkeistä, Kati suunnitteli Pakoa ikkunasta sitomalla Moron lehmälakanaa köydeksi. Helppoa olisi laskeutua neljä metriä ulos kadulle. Kukaan ei edes näkisi, koska kadut olivat autiot, näkyvissä ei edes taksin taksia kuulemassa avunhuutoja. ”Hjälp hjälp!” Mikä ihmeen kaupunki tämä on? Missä on apu kun sitä kaivataan? Missä on nettipankki, mistä voi tilata ratkaisun tähän ongelmaan? Miten tilanne sitten lopulta ratkesi? Nooh, kun epätoivo on korkeimmillaan, on asioilla tapana ratketa. Uusi yritys keittiön sokkeloista tuotti tulosta ja kaksikko löysi maanalaisista katakombeista käytävän alakerran pubiin, joka myöskin oli suljettu, mutta josta löytyi vihdoin väylä vapauteen. Vastaanoton henkilökunta oli kovin pahoillaan ja ennen kaikkea hämmästynyt kun suljetusta baarista lappasi porukkaa Crocsit ja sukat märkänä. Mistä näitä finnejä oikein tulee?

Tärkeintä kuitenkin on, että ratkaisu tilanteeseen löytyi ilman nettiä. Ja ainakin helpommin ja nopeammin kuin leijonaluolan pulmapeleihin. Onneksi pelitilanteiden ongelmiin, jos niitä nyt sattuu esiintymään, löytyy yhtä helppo ratkaisu, eikä siihenkään tarvita nettiä. Ratkaisu rakentuu hyvästä yhteishengestä, kärsivällisyydestä, tahdosta ja leijonasydämistä. Ja siitä ettei anna pulmapelien, tai ongelmatilanteiden, ottaa yliotetta.