Arki ja harjoittelu

Perjantai 20.11.2009 klo 22:51 - Mia Alén

Edellisessä postauksessa lupasin jakaa kanssanne pienen palan omasta arjestani. Rajataan tarkastelu koskemaan elämää liittyen tavoitteeseen voittaa salibandyn maailmanmestaruus 2009 ja asetetaan aikajänne vähän yhtä viikkoa pidemmäksi, eli viimeiseen vuoteen.

Ensinnäkin täytyy myöntää, että vielä tasan vuosi sitten MM-kisat olivat mielessäni vain siten, että katsomaan pitäisi päästä ensimmäistä kertaa. Pelasin ykkösdivaria pakkina. Pelit kuitenkin sujuivat vähintäänkin mukavasti ja vuodenvaihteessa päätin jättää M-Teamin ja siirtyä Liigaan. Vaikka SB Vantaan valmentaja Jasu Oikarinen ei pakiksi hyväksynytkään, uskon että pelin tiirailu aiemmasta poikenneelta pelipaikalta toi uusia ulottuvuuksia peliini myös hyökkääjänä.

Kevätkaudella pelit menivät ilmeisesti vakuuttavasti ja jossain vaiheessa tulikin puhelu Jari Oksaselta, josko pelit Sveitsin EFT-turnauksessa huhtikuussa kiinnostaisivat. Heti en yllätykseltä pystynyt vastaamaan, mutta pari viikkoa mietittyäni totesin, että kiinnostavat, ja samalla lupauduin harjoittelemaan tavoitteenani kisat.

Kukaan ei tietenkään luvannut kisapaikkaa, vaan tässä vaiheessa sitouduin itse harjoittelemaan se tavoitteenani. Monella muulla kisajoukkueen pelaajalla tavoite on ollut mielessä varmasti pidempään ja töitä on tehty jo vuosia mielessä vain ja ainoastaan Västerås 2009.

Sveitsissä kävi sitten se ikävin, eli loukkaantuminen. Sinänsä se oli pieni juttu, eli nilkan nyrjähtäminen, mutta vanhojen vammojen takia varsinaisen juoksuluvan sain vasta heinäkuussa ja lajiluvankin vain muutama päivä ennen elokuun alun mj-leiriä Eerikkilässä. Kärsivällisyys ei ole parhaita puoliani, mutta voin sanoa että sillä saralla tein huikeita kehitysaskeleita.

Itse pyrin kesällä treenaamaan tietysti mahdollisimman monipuolisesti, haasteita asetti tuo juoksukielto. Eli kaikki loikat ja pidemmät vedot tai lenkit piti jättää pois. (Jälkimmäinen ei tietysti suurta mielipahaa aiheuttanut.) Paljon tuli siis vietettyä aikaa punttisalilla ja kuntopyörän selässä, sekä mm. erikokoisten aitojen parissa. Peruskuntoa pidin yllä pitkillä harjoituskerroilla - pisin kesti muistaakseni 3 tuntia, mutta pääasiassa lämmittelyineen ja palautuksineen treeniin meni päivittäin 2 tuntia.

Oman haasteensa aiheutti kesäloma - elokuussa yhteensä 3 viikkoa reissussa, jolloin pyrin käymään lenkillä ja tekemään ylämäkijuoksuja ja loikkatreeniä mahdollisuuksien mukaan. Kotiin palattuani kausi olikin jo mukavasti käynnissä, kun menin suoraan lentokentältä joukkueen leiritykseen. Tässä vaiheessa se kaudenaikainen arki oikeastaan alkoikin:

Ma - joukkueen sali
Ti - omatoiminen (OT) puntti
Ke - joukkueen sali
To - joukkueen sali
Pe - OT-puntti/lepo
La - peli/lepo
Su - peli/lepo/OT-puntti

Pääasiassa tuohon tahtiin on siis vedetty viimeiset 14 viikkoa. Kisoista johtuva otteluruuhka on aiheuttanut syksystä kohtalaisen hankalan, kun pahimpaan sumaan pelejä oli samaan tahtiin kuin Jokereiden lätkäjengillä. Mutta pelaamista vartenhan sitä treenataan.

Itselläni oli syyskuussa, juuri ennen kauden alkua, todella hidas ja kankea olo mikä varmaan kuuluukin siihen aikaa kaudesta. Silloin arvoon arvaamattomaan astui maajoukkueen fysiikkavalmentaja Kati Pasanen, jonka kanssa kävimme läpi miten saadaan nopeus esille. Voimatestit kun olivat osoittaneet jaloista löytyvän voimaa.

Syyskuun puolivälissä muutin punttitreeniä huomattavasti - lyhyempiä sarjoja, kevyemmillä painoilla ja entistä terävämmin. Samaan aikaan seurajoukkueen treeneissä alettiin kerran viikossa kiinnittää erityistä huomiota nopeus- ja ketteryysharjoitteluun Satu Kaakkusen johdolla ja tulokset alkoivat ainakin omasta mielestäni näkyä.

Hyvinkään EFT:ssä kävimme jälleen Katin kanssa läpi harjoittelua. Seuraavat kolme viikkoa (eli vielä ensi viikko) treenaan samalla tavalla. Viimeistelyleirillä tulee uudet ohjeet, kisoihin kun saattaa olla ihan hyvä lähteä levänneenä. Toisaalta kokonaista viikkoa ei kyllä voi olla treenaamatta, se näkyy liikkeessä ja tuntuu jaloissa.

Täältä tähän, kommentoikaahan ja kyselkäähän. Myös juttuehdotuksia saa laittaa. Seuraavassa kirjoituksessa ensi viikon alussa puutun yhteen tärkeään ja myös omaan arkeeni vaikuttavaan asiaan...