Tikulla silmään

Tiistai 17.11.2009 klo 15:08 - Mia Alén

Tätä kirjoittaessa on viikko kerennyt kulumaan Hyvinkään EFT -turnauksesta. Ruotsalaiset ovat olleet eksyksissä, harmi etteivät kaukalossa. Miksiköhän Samuelssonille ei kerrottu, että Hyvinkäällä on ruotsinkielinenkin nimi? Ja kertoikohan joku sveitsiläisille, että he asuivat Sveitsissä?

Näin pääkallomaisella aloitustyylillä pistetään vauhtiin siis omalta osaltani tämä blogi. Turnausta on jo ehditty puimaan jälkipeleissä muutamallakin suunnalla, joten tässä ei varmaankaan kannata lähteä pelillisiin asioihin puuttumaan. Yleistä huolta on esitetty pienissä asiantuntijapiireissä, mutta ei kai tässä nyt ihan kriisissä olla. Sveitsi voitettiin viimeksi Puolan turnauksen finaalissa syyskuussa ja Tsekistä saatiin vihdoin puristettua se voitto parin tasapelin jälkeen. Ruotsinkin kyydissä pysyttiin oikein hyvin pari erää - totta kai sitä pallollista peliä voi vielä parantaa. Mieluummin voitetaan ne kaksi suurempaakin sitten kisoissa.

Tuo reipas viikonloppuhan alkoi Suomen joukkueen osalta jo keskiviikkona, Sveitsiläiset olivat kuulemma reissussa reilun viikon. Eerikkilässä tehtiin vielä yhdet punnitus- ja voimatestit, kuvattiin pelaajaesittelyjä (voin jo nyt kertoa salaisuuden, Suoreijuksen Helin video kandee kattoa) ja tietysti palaveerattiin niin pelaajien kuin koko possenkin kesken.

Näillä reissuilla on mun vaatimattoman kokemuksen mukaan aina hyvä fiilis. Pääsee tutustumaan niihin ärsyttäviksi luultuihin vastustajiin ja yllättäenhän ne on tupannu olemaan aika mukavia tyyppejä. Ja mikä hienointa, ehtii nukkumaan päivittäin pienet nokkaunet! Saa syödä usein ja niin paljon, kuin haluaa. Ja vielä saa asiantuntevaa hoitoa kaikkiin niihin pikkuvammoihin, mitä kaukalossa koheltaessa mukaan tarttuu. Sekin on ihan kiva juttu, että pääsee pelaamaan ja treenaamaan paljon ja parhaiden kanssa.

Leireiltä ja turnauksista saa oikeasti uutta intoa siihen jokapäiväiseen puurtamiseen, mitä rakkaan harrastuksen eteen tekee. Seuraavassa kirjoituksessani taidankin palata tuohon jokapäiväiseen puurtamiseen. Nyt siis arjen pariin.

Mia Alén